perjantai 19. maaliskuuta 2010

Mainos!

Voi kun on taas jäänyt kokonaan tämä laulujen kääntäminen! Ehkäpä kesällä ehtii paremmin...

Mainoksena nyt kuitenkin, että Heini pitää taas kesäkuussa Helsingin Avoimessa yliopistossa kurssin Bollywood-elokuvan historiasta. Kurssi käy Etelä-Aasian tutkimukseen tai elokuva- ja televisiotutkimukseen (erona vain kirjatentti Etelä-Aasian tutkijoille), mutta osallistua saa toki kuka tahansa. Tervetuloa!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Pyaar kiya to darna kya (Mughal-e-Azam)

Moguliaika (1526–1707) ja etenkin avarakatseisuudestaan tunnetun keisari Akbarin hallintokausi (1556–1605) ovat olleet elokuvantekijöiden suosiossa. Tähän aikaan sijoittuu myös historiallisista elokuvista kuuluisin, Mughal-e-Azam (Suurin moguli) vuodelta 1960. Elokuva oli siihenastisista kallein; sen tekoon käytettiin yli 15 vuotta, missä ajassa koko näyttelijäkaarti ehdittiin vaihtaa. Elokuva oli suuri myyntimenestys, jonka suosion vasta Sholay ylitti vuonna 1975.

1940–60-luvuilla tehtiin nykyistä enemmän historiallisia elokuvia. Yleensä nämä sijoittuivat muslimidynastioiden aikaan. Brittiläisen Intian jako Intiaan ja Pakistaniin loi tarpeen käsitellä muslimi-identiteettiä hinduenemmistöisessä maassa. Jaon aiheuttama trauma, ihmisryhmien keskinäinen epäluulo ja yleinen jännittyneisyys säilyivät vuosia tuskallisten tapahtumien jälkeen. Sensuurin vuoksi ”yhteisöllisiä” (communal) aiheita ei voinut elokuvissa käsitellä. Ilmapiiriä kuvaa sekin, että jaosta 60-luvulle asti monet musliminäyttelijät omaksuivat itselleen hindunimen (kuuluisimpia näistä Dilip Kumar, Meena Kumari, Madhubala).

Tässä asenneympäristössä historialliset elokuvat tarjosivat turvallisen tavan käsitellä muslimien asemaan Intiassa. Elokuvat eivät välttämättä mitenkään erityisesti käsittele muslimien ja hindujen suhteita vaan lähinnä ankkuroivat muslimit osaksi Intian historiaa ja kulttuuria. Muslimit esitetään positiivisessa valossa, intialaisen kulttuurin rikastuttajina. Historialliset elokuvat eivät pyri kuvaamaan todellisia tapahtumia vaan hyödyntävät vapaasti kansanperinnettä ja legendoja.

Legendaa hyödyntää myös Mughal-e-Azam, joka kertoo prinssi Salimin (Dilip Kumar) ja tanssityttö Anarkalin (Madhubala) rakkaustarinan. Ei tiedetä, onko tarinalla historiallista taustaa, mutta se esiintyy myös monissa aikaisemmissa näytelmissä ja elokuvissa.

Kääntämämme laulu on yksi Bollywood-elokuvan historian kuuluisimpia. Siinä Anarkali tunnustaa julkisesti rakkautensa Salimiin (myöhemmin keisari Jahangir) ja uhmaa näin keisari Akbaria – dramaattisin seurauksin. Laulua edeltää Madhubalan kathak-tyylinen taidokas tanssiesitys. Vaikka elokuva on mustavalkoinen, sen keskeiset kohtaukset – kuten tämä laulukohtaus – kuvattiin värillisinä uuden tekniikan tullessa saataville.

säv. Naushad

san. Shakeel Badayuni

laulu: Lata Mangeshkar




insān kisī se duniyā meṅ 
ek bār muḥabbat kartā hai
is dard ko lekar jītā hai 
is dard ko lekar martā hai


Maailmassa ihminen 
rakastaa jotakuta vain kerran.
Tämän kivun kanssa hän elää,
tämän kivun kanssa hän kuolee.


pyār kiyā to ḍarnā kyā 
pyār kiyā koī corī nahīṅ kī
chup-chup āheṅ bharnā kyā
jab pyār kiyā to daṛnā kyā

 
Rakastuin, siis miksi pelätä?
Rakastuin, en tehnyt rikosta,
miksi siis huokailisin salassa?
Kun kerran rakastuin, miksi siis pelätä?


āj kaheṅge dil kā fasānā
jān bhī le le cāhe zamānā
maut vahī jo duniyā dekhe
ghuṭ-ghuṭ kar yūṅ marnā kyā
jab pyār kiyā to daṛnā kyā

 
Tänään kerron sydämen tarinan
vaikka maailma veisi elämäni.
Kuolema on se mitä maailma saa nähdä,
miksi kitua kuoliaaksi ilman syytä?
Kun kerran rakastuin, miksi siis pelätä?


unkī tamannā dil meṅ rahegī
śama’ isī maḥfil meṅ rahegī
iśq meṅ jīnā iśq meṅ marnā
aur hameṅ ab karnā kyā
jab pyār kiyā to daṛnā kyā

 
Hänen kaipuunsa pysyy sydämessäni,
kynttilä jatkaa palamistaan tässä illanvietossa.
Elää rakastaen, kuolla rakastaen,
mitä muuta voisin nyt tehdä?
Kun kerran rakastuin, miksi siis pelätä?


chup nā sakegā iśq hamārā
cāroṅ taraf haiṅ unkā nazārā
pardā nahīṅ jab koī khudā se
bandoṅ se pardā karnā kyā
jab pyār kiyā to daṛnā kyā

Rakkautemme ei voi pysyä salassa,
sen kuvajainen on kaikissa suunnissa.
Kun Jumalalta ei voi mitään verhota,
miksi verhota ihmisiltä?
Kun kerran rakastuin, miksi siis pelätä?

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Chanchal sheetal nirmal komal (Satyam Shivam Sundaram)

Raj Kapoorin ohjaama Satyam Shivam Sundaram ("Totuus, Jumaluus, Kauneus" 1978) aiheutti aikanaan suurta kohua: normista poiketen elokuva sisältää lukuisia intohimoisia suutelukohtauksia. Juoneltaan elokuva toistaa intialaisessa tarinaperinteessä yleistä motiivia unohtamisesta ja (uudelleen)tunnistamisesta ja tuo mieleen mm. Kalidasan 400-luvulla kirjoittaman kuuluisan Shakuntalaa-näytelmän (Abhijñānaśākuntalam, kirj. "Shakuntalan tunnistaminen").

Kääntämämme laulu liittyy kohtaukseen, jossa elokuvan sankaritar (rohkeista rooleistaan tunnettu Zeenat Aman) haaveilee sankarin (Shashi Kapoor - Raj Kapoorin ja Shammi Kapoorin pikkuveli) huomiosta. Laulun laulaa yksi 50-70-lukujen suosituimmista mieslaulajista, Mukesh (kaksi muuta tämän ajan miessupertähteä olivat Mohammed Rafi ja Kishore Kumar). Mukesh tunnetaan erityisesti Raj Kapoorin elokuvien laulajana; yleensä lainaten äänensä itse Rajille, tässä siis hänen pikkuveljelleen. Vaikkei laulu itsessään olisikaan niin ihmeellinen, sijoittuu se elokuvassa ihanan psykedeeliseen unimaailmaan ja edustaa näin ollen nyt jo pois muodista jäänyttä "dream sequence" konventiota. Kannattaa katsoa!


säv. Laxmikant - Pyarelal
san. B.P. Narendra Sharma
laulu: Mukesh

cañcal śītal nirmal komal

saṅgīt kī devī svar sajanī


Leikkisä, tyynnyttävä, puhdas, hento

musiikin jumalatar, sävelten valtiatar


sundartā kī har pratimā se baṛhkar hai tu 
sundar sajanī

cañcal śītal nirmal komal


Olet enemmän kuin kauneuden kaikki ilmenemismuodot

kaunis valtiatar

leikkisä, tyynnyttävä, puhdas, hento


kahte haĩ jahā na ravi pahũce
kahte haĩ vahā par kavi pahũce
tere raṅg-rūp kī chāya tak 
na ravi pahũce na kavi pahũce
maĩ chūne lagū tu uṛ jāye
pariyõ se tere par 
sajanī

cañcal śītal nirmal komal


Sanotaan, että minne aurinko ei yllä

sinne yltää runoilija[n mielikuvitus].

Sinun ulkomuotosi varjoakaan

ei saavuta aurinko, ei runoilija

Jos yritän koskettaa, haihdut pois

sinulla on siivet kuin keijukaisella,

oi valtiatar

leikkisä, tyynnyttävä, puhdas, hento


tere rasvantī hõṭhõ kā

maĩ gīt koī ban jāū

sargam ke phūlõ se

tere sapnõ kī sej sajāū

dolī mẽ baiṭh ke āegī jab tu sājan ke ghar

sajanī

cañcal śītal nirmal komal


Muutun sinun rasaa* tihkuvien

huultesi lauluksi.

Nuottien kukilla koristelen

sinun unelmiesi vuoteen,

kun tulet kantotuolissa rakkaasi kotiin

oi valtiatar

leikkisä, tyynnyttävä, puhdas, hento


aisa lagtā hai ṭuṭ gae sab tāre
ṭūṭ ke simaṭ gae
gore-gore ik candā se 
raṅgīn badan se lipat gae
bankar nath kaṅgan kardhaniyā 
ghũghrū jhumke jhūmar 
sajanī

Vaikuttaa siltä, että kaikki tähdet särkyivät

ja säryttyään kerääntyivät yhteen.

Ne kiinnittyivät vaaleaan,

kuun väriseen vartaloon

muuttuivat nenäkoruksi, rannerenkaiksi, koristevyöksi, nilkkatiu’uiksi, korvakoruiksi, otsakoruksi

oi valtiatar




*ras(a) kirj. ”mehu” , klassisessa intialaisessa taideteoriassa sana viittaa tunnelmaan tai taiteen yleisössä tuottamaan abstraktiin tunnetilaan.

torstai 3. syyskuuta 2009

Bollywood-elokuvien kieli – huomioita hindistä ja urdusta

Bollywood-elokuvat määritellään usein hindinkielisiksi. Mutta mikä oikein on kieli, joka nykyisin tunnetaan nimellä hindi? Ja onko Bollywood-elokuvien kieli - ja samalla kääntämiemme laulujen kieli - tosiaan samaa kieltä kuin esim. sanomalehtien hindi?


Nykyhindi tai standardihindi on itse asiassa melko uusi ilmiö Intian kielten joukossa ja sen kehitys liittyy läheisesti intialaisen nationalismin kehitykseen, joka alkoi 1800-luvulla. Kielillä, jotka tunnetaan nykyisin hindin murteina (braj, avadhi, bhojpuri, rajasthani), on taas pitkä historia kirjakielinä. Monet näistä kielistä eroavat standardihindistä melko paljon ja joillekin (esim. rajasthani) onkin haettu itsenäisen virallisen kielen asemaa. Keskushallituksen kannalta kielten luokittelu hindin murteiksi on kuitenkin kannattavampaa: mitä enemmän hindin puhujia laskennallisesti on, sitä helpompaa on kielen aseman vakiinnuttaminen maan ykköskieleksi (pyrkimys, jota etenkin Etelä-Intiassa vastustetaan kiihkeästi).


Yllämainittuja murteita enemmän nykyhindin historia ja kielelliset piirteet kietoutuvat yhteen urdun kanssa, joka puolestaan lasketaan useinmiten omaksi kielekseen. Kieliä kirjoitetaan eri aakkosilla: hindiä sanskrit-aakkosten pohjalta kehitetyllä devanagarilla ja urdua laajennetulla persialaisella aakkostolla. Kielet eriytyivät kuitenkin toisistaan vasta 1800-luvulla, jolloin pohjoisen Intian (Hindustan) ja Dekkanin ylängön urbaaneissa keskuksissa puhuttiin kieltä, jota joskus nimitetään hindustaniksi. Yhtä lailla tuo kieli tunnettiin nimellä urdu. Kyseistä kieltä kirjoitettiin persialaisilla aakkosilla ja se perustui kotoperäiselle intialaisille kieliopille mutta sisälsi runsaasti lainasanoja persiasta ja arabiasta.


Brittiläisen siirtomaahallinnon tarve luokitella Intian asukkaat, usein ensisijaisesti uskonnon perusteella, loi pohjan erilaisten ryhmäidentiteettien kehittymisellä ja myöhemmin nationalismille. Varsinkin hindu- ja muslimi-ideologien tarve luoda selkeä identiteetti johtivat myös urdun (hindustanin) jakamiseen. 1800-luvulle asti sekä hindut että muslimit olivat puhuneet urdua, mutta nyt sen kirjoittamiseen käytetty persialainen aakkosto muodostui hinduille ongelmaksi. Vastentahtoisuutta urdun käyttöä kohtaan lisäsi myös se, että kielen kehitys aina 1200-luvulta lähtien oli liittynyt nimenomaan muslimien keskeisiin instituutioihin (hovit, hallinto, suufipyhäköt, islamilaiset koulut). Hinduidentiteettiin sopivaa kieltä halajavat tahot alkoivat kirjoittaa urdua (hindustania) devanagari-kirjaimistolla ja puhdistaa kieltä arabialaisista ja persialaisista lainasanoista korvaten niitä sanskritista johdetuilla. Tämä kieli sai nimen (standardi)hindi.


Kielten eriytyminen sai lisää pontta, kun brittiläinen Intia ja itsenäisyytensä säilyttäneet kuningaskunnat jaettiin Intian ja Pakistanin valtioiksi 1947. Muslimeille kotimaaksi muokattu Pakistan omaksui urdun viralliseksi kieleksi ja siihen lisättiin tietoisesti arabialaisia lainasanoja kotoperäisten intialaisten sanojen tilalle. Hinduenemmistöisessä, mutta (ainakin teoriassa) sekulaarissa, Intiassa hindiä taas on kehitetty yhä enemmän sanskritisoituneeseen suuntaan. Kielten nykytilannetta voitaisiin ehkä havainnollistaa jana-metaforan avulla. Janan päissä ovat tietoisesti luotu ”puhdas urdu” ja ”puhdas hindi” – kieliopiltaan yksi ja sama kieli, mutta sanastonsa perusteella hyvinkin kaukana toisistaan. Nämä ääripäät edustavat virallisissa yhteyksissä (esim. sanomalehti) käytettyä kieltä. Puhekielen ”arki-hindi” ja ”-urdu” löytyvät kuitenkin jostain janan keskivaiheilta ja ovat suurelta osin päällekkäisiä. Puhekielen tasolla hindin ja urdun välistä rajaa on oikeastaan mahdotonta vetää ja kielten puhujat ymmärtävät toisiaan ongelmitta. Jos kuitenkin liikutaan janalla sivusuunnassa kohti jompaakumpaa ääripäätä, ymmärtäminen käy yhä työläämmäksi.


Bollywood-elokuvien* kieli oli alkuaan urduvoittoista puhekieltä. Urdua pidetään yleisesti ”makeana” eli runollisena kielenä, joka sopii ”kovaa” hindiä paremmin rakkaudesta puhumiseen. Urdun menetettyä asemansa sivistyksen kielenä sen opetus lakkautettiin ja kaupunkilaisen sivistyneistönkin urdun osaaminen rappeutui. Niinpä aikaa myöten myös elokuvien kieli on muuttunut enemmän hindin suuntaan. Myös katsojakunnassa tapahtuneet muutokset (ylä- ja keskiluokasta työläisiin ja taas takaisin keskiluokkaan) ovat vaikuttaneet elokuvien kieleen. Urdunkielisiä ilmaisuja käytetään elokuvissa kuitenkin yhä niinkin paljon, että Bollywoodia kutsutaan joskus urdun viimeiseksi turvasatamaksi Intiassa. Näkemys on kuitenkin suuresti liioiteltu sillä kyse on yleensä yksittäisten sanojen käytöstä; selkeästi urdunkielistä dialogia käytetään oikeastaan vain historiallisissa elokuvissa.


Kuten elokuvien kieli yleensä, myös laulujen kieli on muuttunut huomattavasti sitten 50-luvun, jolloin lyriikoihin haettiin innoitusta urdurunoudesta. Laululyriikoiden yksinkertaistumiseen vaikutti suuresti myös elokuvien yleisössä 70-luvulla tapahtunut muutos, jonka myötä rytmikäs musiikki nousi sanoituksia tärkeämpään asemaan. Myös nykyelokuvien näyttävissä tanssikohtauksissa musiikki on sanoja tärkeämpää ja lyriikat ovatkin usein aika kaavamaisia.


Kirjoitusjärjestelmien erilaisuudesta johtuen hindin ja urdun translitteraatiot eroavat hiukan toisistaan. Blogissa olemme käyttäneet urdun konventioita, jos laulu on sanastoltaan selvästi urdupainotteinen tai sen kirjoittaja tunnetaan urdurunoilijana. Muussa tapauksessa oletamme kielen olevan hindiä. Jatkossa saamme toivottavasti käännettyä vertailun vuoksi myös jonkun hindin murteella (braj, avadhi tms.) olevan elokuvalaulun.


* "Bollywood-elokuva" ymmärrettynä tässä laajassa merkityksessä käsittämään myös ennen 70-lukua tehdyt, kaupalliset "hindi"elokuvat. Tästä määrittelystä ehkä lisää myöhemmin...